Kiia

Koirat ovat tulleet elämääni minulle niin sanotusti verenperintönä. Perheessäni ja suvussani kaikilla on ollut aina koiria. Rotukirjo ja koirapersoonia oli monia erilaisia. Omassa elämässäni tähän mennessä on kotona ja aikuisiällä koiria ollut toistakymmentä, näistä puolet saksanpaimenkoiria. Jokaikinen ovat tavalla tai toisella opettaneet elämänsä aikana paljon. Joten jos alkaa laskemaan ikääni, niin kyllä, vahvasti ollaan keski-ikä ruudussa menossa.

 

2010-luvun alussa elämääni tulivat saksanpaimenkoirat. Ja aika pian sen jälkeen myös IGP. Olenkin yhdessä aviomieheni kanssa kouluttanut useampia koiria ja omista kaksi on yltänyt korkeimpaan IGP3-koulutustunnukseen sekä SM-kilpailuihin.

 

Miksi sitten IGP? Laji on vaativa, se sisältää kolme eri osa-aluetta ja vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Se on loputon työmaa. Se myös on opettanut ja opettaa koko ajan mm. koiranlukutaitoa, koska kaikki arjesta lähtien on erittäin tärkeää koiran koulutuksen kannalta. Kun arjen palikat on kunnossa, on koiralle temppujen kouluttaminen myös helpompaa.

 

Minusta koiran kouluttamiseen ei ole yhtä absoluuttista oikeaa tapaa, vaan jokaisen pitäisi löytää se oma tyylinsä ja tapansa, joka sopii ja tuottaa tulosta. Kouluttajana olen se joka kannustaa ja antaa työkaluja kotiin, yrittäen löytää koirakolle sen sopivimman tyylin. Homman pitää olla kivaa ja eläminen koiran kanssa mutkatonta. Mottoni onkin, että "se mitä ei osata, se opetellaan ja opetetaan".